HansCaa

Jokseenki on kaiken normaalin elämisen seurauksesta jäänyt tämä virtuaalielämä elämättä.

Muiden elämää ja tuotoksia olen kyllä koittanu seurailla, mutta ittestäni en ole saanu tänne mitään irti. Eipä sillä..hauskuushan tässä piilee siinä, että kuvitteellinen “toinen elämäni” täällä ei kaipaa jatkuvaa huolehtimista taikka sosiaalisten taitojen jatkuvaa käyttöä. Ei tarvitte selitellä. Ei varsinkaan, kun kuvitteellisen elämäni kuvitelmissa kuvittelen, että jotaki se saattaisi kiinnostaa. Toisaalta todellisessa elämässäni tiedän, että tämä elämä täällä on vain sitä, että antaa ittestänsä juuri sen verran ku haluaa. Ilman tilitysvelevollisuuksia kellekkään, iliman, että sanotut/piirretyt asiat joutuisivat senkummemmin mihinkään kahavipöytäkeskusteluihin taikka selitystä vaativien katseitten uhriksi.

Täällä sitä voi antaa ittestänsä semmosia asioita juluki, joita ei tule niitten psykedeellisyyksien takia sanottuakaan ääneen täällä konkretiassa ymmärräthän.

Täällä mahdollisuuksien maailmassa avautuu mahdollisuus vain minulle, ja minun ajatuksille.

Ja se toisiksi paras juttu, ei oo painetta että kenenkään tarvis tykätä, minun tarvis  tykätä kenestäkään -vaan täällä voidaan palata toisen juttuihin just sillon ku ittelle sopii, antaa ittestänsä jotain just sillon ku itestä se on ajankohtasta.

Nyt annanki kerralla muutamia otoksia minun käsinkosketeltavasta elämästä, enkä pahoittele, etten ole “päivitellyt” niille jotka ovat täällä olem@ssa. Olemme täällä jokainen omine tarkotuksinemme.

Kaikki haluaa kuitenkin tuntea itsensä jossaki itsekseen.

Kyllä, olen hieman omituinen. Täällä ja sielä.

-Hansca-

Kategoria: olen vähän töhö, päässä pyörii.