HansCaa

.

Ennen joulua tuli pakottava tarve villasukille.. Sukkakoreista pilkisteli lähinnä kärsivän näkösiä yksilöitä. Muistelin kutoneeni viimeksi 10 vuotta sitte peruskoulussa, joka ei ollu mitenkään mahtava kokemus. Meillä oli semmonen “hienostorouva” (tai ainakin kuvitteli olevansa maalattuine huulineen ja kirjakielipuheineen) opettamassa. Innosta puhkuen alotettiin villaskukkien teko. Ahaneena käsityön harrastajana tein palion kotona. Tulipa sitte vaihe kantapää. En jaksanu oottaa seuraaville käsityötunneille, vaan pyysin äitiä opettamaan. Niin sain kantapään tehtyä ja tyytyväisenä itteeni lompsin seuraavalle käsityötunnille. Ylypiänä esittelin aikaansaannostani, vaan eipä tuo ollukkaan hyvä. Opettaja raivosi mulle, että sinä olet äitis käskeny kutoa sukan! Ittiäni kovasti koitin puolustella, vaan eipä tuo mitään auttanu. Jatkaa en saanu, opettaja kaikessa epäluulossaan komensi minua PURKAMAAN sukan siihen saakka, kun kantapään teko alakaa. Joopa joo, karehuin se minäki, ja ilimotin, että se on semmonen homma, että aanaakaan ei pureta. Hain uuet puikot ja alotin toisen sukan. Sittekku varsi oli valamiina niin piti mennä opettajan nokan eteen ja alakaa puikkimaan kantapäätä valamiiksi. Siinä sitä istuttiin ja puikkoja pyöritettiin. Oli opettajan pakko hyväksyä jäläki ja sanoa, että vissiin nä sitte olet sen toisenki teheny kerta osaat. Niimpä niin…olisiko anteeksipyyntö ollut kohdallaan -ainakin tällaisella sivistymättömällä duunariperheen penskalla se kävi mielessä, vaan ei hienostohieholla.

Siksipä tuo sukan kutominen sitte jäi.. Kaikenlisäksi peruskoulun sukkaohoje (tai tämän hienon rouvan oma) oli ihan hirviä..Silimukoita oli ihan liikaa (siitäki sanoin sillon ku tehtiin, mutta kukapa tietää paremmin ku arvon rouva) ja sukista tuli niinku jätesäkit. Ei niitä kukaan piettäny jalassa. Taitaa olla vieläki kotona jossaki sukkaloorassa.

Nyt sitte 10 vuotta jäläkeenpäin, oman äipän neuvot oli edelleenki arvossaan..Eihän tuota sukantekoa muistanu. Piti silimukkamäärät kysellä ja kantapään teko, samoten lopetukset kavennuksineen.. Onneksi äitin puhelimeen on pikavalinta -kuuma linja Saunavaaraan. Sieltä niitä neuvoja saa..

Ainiin…hauskin tarina on noitten puikkojen osalta. Kun tämän kuumeen sain, niin eihän mulla mitään puikkoja ollu. Kaikki Toijalan kaupat piti kiertää, vaan eihän niissä ollu sitä meikäläisen kokoa. Nohevana hoksasin naapurintätin tepsuttelevan pihalla, kävin sitte kysymässä, että oisko puikkoja antaa lainaan, kokoa 3? Täti katto vähän pitkään ja kohta se kipitti puikot kourassa tuomaan niitä lainatteelle siihen asti, että omat löyän.

Reilu kymmenkunta sukkaparia on sitte tullu -ja puolet omilla puikoilla. Koukuttavaa touhua 🙂

.

.